sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Vuoden 2019 uutisia

5.5.2019
Paljon on ehtinyt kevään aikana tapahtua ja kasvateista olen kuullut niin hyviä kuin ikäviäkin uutisia.

Otan nyt ikävät uutiset alkuun, niin ne ei jää keneltäkään huomaamatta.

Karvakatraan Ealas (Jeri) ja Tassutuvan Ekatyttö (Taru) yhdistelmän pentu on parivuotiaana saanut 2 epilepsiakohtausta. Yhdistelmälle oli aikoinaan jalostustoimikunnan suositus, mutta aina joskus tämmöisiä ylläreitä tapahtuu. Se olisikin helppoa jos jalostus olisi vain tilastomatematiikkaa.
Jeri ei ole enää käytettävissä jalostukseen.

Karvakatraan Taidokas Taikatuuli eli Haltilla on ollut  omituisia pieniä näppyjä, kuin finnejä. Aluksi pääasiassa kasvojen alueella mutta myöhemmin muuallakin.  Diagnoosina oli talirauhasadenooma. Näpyt ovat hyvänlaatuisia karvatuppien talirauhasten kasvaimia. Ihotautispesialisti antoi aknelääkekuurin, joka tepsikin ja nyt kokeillaan kauanko näpyt pysyvät poissa. Lääkäri sanoi, että nämä ovat harvinaisia lapinkoirilla ja että ovat myös periytyviä. Selvittelin lähisukua, enkä törmännyt toiseen, jolla olisi samanlaista vaivaa. Toisen lapinkoirakasvattajan koirilla on myös tuommoisia näppyjä, mutta koiramme eivät ole sukua. Ehkä ne ovat yleisempiä kuin luullaan, mutta jos niitä on koiralla vain vähän, niistä ei ilmoiteta eteenpäin.
Kuvassa on Haltin iso tulehtunut näppy.

Sitten iloisempiin tunnelmiin. Halti ja Pihka (K.Talventuiverrus) ovat alkaneet treenata yhdessä. Nämä siskokset ovat niin samikset ja aivan huiput harrastuskoirat. Molemmilla on luonnetta ja omistajat ovat joutuneet näkemään vaivaa koirien nuoruusvuosina, mutta nyt se tuottaa ansaittua iloa.

 Helmikuussa ja maaliskuussa pidettiin Pellossa Saajomannun poro/lammastilalla Karvakatraiden paimennusviikonloput. Olen niin iloinen, että vietit ovat säilyneet sukupolvista toiseen. K-pentueen iskä Aslakki eli Sulo näytti paimennuksen mallia eikä ollut yllätys kun se voitti Poropaimennustapahtuman paimennuskilpailun.
Aslakki

Jeri

Elsa

Kuura


Kevään aikana on vietetty synttäreitä. E-pentue täytti 6v,  T-pentue 5v ja K-pentue 2v



Erä-Peetu 6v
Malla 5v

Ropi 2v

Piitu, kennelimme kantanarttu, täytti vappuna 9v. Kuvissa Piitun ja Pihkan tyylinäytteet sohvalla löhöilyyn.
Pihka

Piitu
K. Kuuransukka eli Kuura on suunnitelmissa astuttaa seuraavista juoksuista. Sulhon nimeä en vielä kerro, mutta se on hieno paimennustaipumuksen omaava uros.

Kuura

Kuura



keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Vuoden 2018 uutisia


17.10 Kylläpä taas edellisestä päivityksestä on vierähtänyt aikaa. Tässä lyhyesti kesän ja syksyn kuulumisia.

Piitu, Elsa ja Malla

Piitun ja Mallan kanssa olen harrastanut jäljestystä. Kokeissakin on käyty, mutta ne ei ole mennyt kovin hyvin. Malla on ollut kesällä mukana yhden koiran etsinnässä, joka päättyi onnellisesti. Vain kerran käytiin paimentamassa, mutta sitäkin mielenkiitoisempi reissu, kun paimentamassa oli myös Mallan Ropi pentu.

Ropi (K.Korvenkiertäjä)


Mallan pentu Kuura (K.Kuuransukka) on käytetty terveystarkastuksissa. Kattavassa tutkimuksessa ei löytynyt koirasta mitään vikaa. Silmät, sydän, kyynärät priimaa. Lonkat B/C. Tuo tulos kertoo että toinen lonkka (B) on normaali ja toisen (C) lonkkamalja hieman matala tai lonkkamalja hieman väljä. Kuuralle on suunnitelmissa pentuja ensi vuodelle (kesälle?)

N-pentue on kasvanut ja kehittynyt. Pikkuhiljaa alkavat muistuttaa aikuisia lapinkoiria.

Lola (K.Nietos on vesipeto, kuten kaikki kasvattini)

Lolasta on kehkeytynyt hyväluontoinen kaunotar

Nekku (K.Nekku) on sosiaalinen nuori uros


Elsan (sijoituskoirani K.Neilikka) kehittymistä seuraan tarkasti. Olen suunnitellut sille pentuja, kun se on yli 2v. Sulhoehdokkaitakin olen jo katsellut. Tämänhetkiset tiedot Elsan sukurasitteista ovat jalostustoimikunnan mielestä hyvät.


Elsa katsoo Lapinkoira-lehdestä Rexi-iskän kuvaa.

Elsa vietti nimipäivää metsässä retkeillen



23.-24.6. Koetoimitsijan lajikurssi (MEJÄ) Raahessa. Juhannusta voi viettää monella tapaa....
Vaikka olen käytännössä pitkälti itse kaksi koetta jo järjestänyt, virallinen pätevyys on puuttunut. Aikaisempien kokeiden vastaava koetoimitsija,Minna, on opastanut niin hyvin, että vain virallisissa lomakkeissa oli enemmän uutta opittavaa. Ensi viikonloppuna onkin jo seuraava Lappalaiskoirien ja Lapin mäyräkoirankerhon yhteinen mejä-koe Torniossa.


16.-17.6 Susirajan etsiväkoirien mukana Kilpisjärven leirillä.
Olen jo jonkin aikaa kiinnostuneena seurannut SuET-porukan tekemisiä ja kirjoituksia facebookissa. Kunnioitusta herättävää pyyteetöntä auttamista ja päteviä koiria ohjaajineen.

Kun SuET-aktiivi Piia toivotti  tervetulleeksi heidän leirille Kilpisjärvelle, en voinut vastustaa mahdollisuutta lähteä katsomaan miten etsivä-porukka treenaa. Raija oli heti valmis mulle kaveriksi leirille. Niinpä auton nokka kohti Kilpparia ja 3 koiraa (Piitu, Malla ja Raijan Pörri) mukaan. Ajattelimme, että vaeltelemme koirien kanssa, sillä eihän niistä muuhun tuolla leirillä varmaan olisi, kun mitään hajuerottelua tai noseworkia ei olla koskaan kokeiltukaan. Toivoimme, ettemme kuluttaisi etsijä-porukan aikaa liikaa/turhaa meihin ja koiriimme.

Heti ensimmäisen päivän aamuna yhtä koiraa talutettiin leiripaikkamme lähimaastossa. Pikaisen teorian jälkeen Piitu ohjattiin tuon koiran kävelemän jäljen alkuun ja Piitulle annettiin nuuhkuteltavaksi pieni muovipussi, jossa toisen koiran hajua sisältävä vanulappu. Jännitti, mitä Piitu tekisi... Se lähti kuono maassa kulkemaan eteenpäin, pieniä kaarroksia tehden. En ollut nähnyt millaisen reitin etsittävä koira oli tehnyt, mutta kun kuulin Piitun olevan just oikealla reitillä, olin yllättynyt. Samanlaisia harjoituksia tehtiin Mallalle ja Pörrille lauantain aikana. Jäljet eivät olleet pitkiä, ihan vain n 100m ja niille mentiin melko tuoreeltaan. Mutta samalla alueella kulki paljon muita koiria (Norjaan koiranäyttelyyn menijät pissattivat koiriaan just samalla alueella)  ja jäljet olivat ristiin rastiin, joten kyllä siinä joutui etsijät olemaan tarkkana. Koiramme toimivat paremmin kuin hyvin. Mejä-taustasta oli varmaan hyötyä, kun koiramme tiesivät mitä ETSI-sana tarkoittaa. SuETin kokeneempi väki teki pitempiä jälkiä ja osalle jäljistä aikoivat viedä koiransa vasta seuraavana päivänä.

Intoa puhkuen olimme seuraavana päivänä ensimmäisinä leiripaikalla. Kouluttajamme Petri oli tuonut maastoon vanhoja teuraseläimen sisälmyksiä ja tehnyt pulloon "raadonhaju-coctailia", joiden avulla päästiin seuraamaan miten koirat reagoivat kuolleen eläimen hajuun. Piitu, Malla ja Pörri ovat nähneet ennenkin raatoja eikä nuo lihat pelottaneet. Etenkin Pörri bongasi hajut jo kaukaa ja oli tosi kiinnistunut niistä. Reaktioita oli mielenkiintoista seurata.

Harjoitukset monipuolistuivat. Teimme etsintöjä ilman ihmisen hajua, siten että etsittävät koirat juoksivat pitkän luoksetulon omistajansa luokse. Ne olivat haastavampia, sillä koirat olivat juosseet loikkien varvikoiden ylitse. Etsittävät koirat myös "löytyivät" jälkien päistä ja se innosti etenkin supersosiaalista Mallaa. Saimme hyvän vinkin testata, seuraako etsijäkoira ihmisen vai koiran jälkeä: toinen/toiset ihminen kulkee muutaman metrin etäisyydellä koirakon sivulla ja koiraa taluttava ihminen vaihdetaan aina välillä kesken matkaa.Kun etsijä-koira viedään jäljelle, nähdään miten se reagoi taluttajan vaihtumiskohdissa.

 Kiitokset Susirajan etsiväkoira-väelle kun hyväksyitte meidät aloittelijat ihan täysin mukaanne. Kokemuksianne etsintätehtävistä oli ilo kuunnella. Saimme monia hyviä treenivinkkejä. Suljettavia pakastepusseja ja vanulappuja on jo ostettu. :)  Kunhan mejä-kiireet heinäkuussa hellittää, alamme testaamaan koiran etsintää.

PS. Koskaan ei tiedä, jos oma koira katoaa. Kannattaa ottaa oman koiran karvoja ja koiraan hierottuja vanulappuja talteen suljettuun pakastepussiin. Ne auttavat etsivä-koiria.


Alkuhaju voi olla vanulappu, jolla koiraa on hierottu tai vaikka koiran viltti tai mantteli.

Piitun ensimmäinen "koira-jälki". Kuvassa myös kouluttajamme Petri ja leirivastaava Piia.

Piitu odottaa jäljen päässä löytymistään. Mie en ollut tuossa vaiheessa tajunnut että myös koiran oli tarkoitus olla piilossa eikä vain ohjaajan....



 14.6 N-pentue puolivuotta
Elsa

Lola



21.4 Joiku  (K. Taajokas) oli meillä viikon ajan hoidossa ja häiriötreeneissä. Täällä on paljon enemmän koira-actionia kuin Joikun kotipuolessa. Hyvin viikko sujui ja kävimme jopa koirahallilla vähän tokoilemassa. Joiku on niin komea koira. Niin ahne, että herkut voittaa kaikki häiriöt :D


Joiku 4v2kk

Joiku on iso upea uros. Vieressä emänsä Piitu ja siskonsa Malla.


Pitkän lenkin jälkeen pitää levähtää
Joiku ottaa hienosti kontaktia



Elsasta otettiin reilu viikko sitten verinäyte 4kk rokotusten yhteydessä. Tutkitutin Elsan geeneistä 3 lapinkoirilla ilmenevää tautigeeniä. Tiesin jo etukäteen, että Elsa on niiden suhteen joko kantaja ( on vain 1 tautigeeni eikä voi sairastua) tai täysin terve (ei yhtään tautigeeniä).
Tulokset ovat tulleet. Elsa on:
DM kantaja
prcd-Pra kantaja
Pompen terve



 28.3 Uusia kuvia Elsasta ja Nekusta. N-pentue on lähes sisäsiisti. Joskus harvemmin enää sattuu vahinko.
Elsa. Sijoitusnarttu. Asuu ihanan perheen luona Torniossa.

Nekku. Isänsä Rexin näköinen, todellinen hurmuri.



17.3 N-pentue on käynyt ensimmäisissä rokotuksissa. Pennuilla on kaikki ollut kunnossa ja Nekun kiveksetkin ovat laskeutuneet. Seuraavan rokotuksen yhteydessä otetaan Elsalta verinäyte geenitestejä varten. Lola on pätevä pentukoululainen.

Lola (K. Nietos)

Lola (K. Nietos)

Elsa (K.Neilikka)

Elsa (K.Neilikka)

K-pentue on täyttänyt 1 vuoden. Tässä kuvia niistä.
Telle (K. Kalliokielo)

Telle (K. Kalliokielo)

Ropi (K. Korvenkiertäjä)

Kuura (K. Kuuransukka)


Erä-Peetu DM-status on selvitetty ja se on kantaja. Ei siis tule sairastumaan selkäydinrappeumaan, mutta kantajuus tulee huomioida mahdollisia pentuja ajatellen. Nartun tulee olla DM-vapaa.


Erä-Peetu

23.2 Arki palannut taloon. Pennut ovat uusissa kodeissaan ja Tildakin lähti eilen Pelloon. Tildaa jäi melkoinen ikävä, onhan se kuluneen vuoden aikana ollut meillä tosi paljon.
Tilda

Pennuilla on sujunut hyvin uusissa kodeissaan. Hihnalenkkeilyä ja sisäsiisteyttä opetellaan. Uusiin kavereihin ovat tutustuneet. Tässä kuvia Lolasta, joka muutti Poriin ja Nekusta, joka asustaa nykyään Oulussa. Elsa on ensimmäinen ihan pentuna sijoittamani koira ja se asustelee myös Torniossa.


Lola 9 vk

Lola 8 vk (c) Taija Tarkia Photography
Lola 8 vk (c) Taija Tarkia Photography

Nekku 9 vk
Elsa 9 vk tuli lumileikeistä juuri sisälle



 21.1  Pennut kasvaa ja kehittyy hurjaa vauhtia. Ei uskoisi, että siitä on vain 2 viikkoa kun viimeksi laitoin niistä kuvia ja mikä muutos on tapahtunut!

Pentuloova on laitettu pois jo aikoja sitten. Pentujen oleskelutilaksi rajattiin aluksi keittiö ja kodinhoitohuone. Nyt ne saavat olla myös eteisessä. Siitä ne on helppo laittaa pihalle herätessään ja syönnin jälkeen. Sisäsiisteyden opettamista yritän aloittaa. Meillä ei ole sanomalehtiä lattioilla, vaan tavoitteenani on hypätä se vaihe yli ja opettaa pentuja suoraan tekemään tarpeensa ulos. Pennut madotettiin tänään kolmannen kerran Canex-tahnalla. Viimeisin madotus alkaa kahden viikon kuluttua ja se on kolmen päivän Axilur-kuuri.

Perjantaina (19.1) kävin pentujen kanssa Kemissä tapaamassa iskä-koira Rexiä, ja sen ihmisperhettä. Samalla pennut aloittivat totuttelun autoiluun. Nukkuivat matkat mennen tullen.
Rexi käyttäytyi niin ihanasti. Malttoi hillitä innostustaan. Pennut yrittivät haastaa Rexiä leikkimäänkin.




Elsa 5 vk

Nekku on pienin (2,7 kg) ja Lola suurin (3,3 kg). 5-viikkoa ikää.
Lola (5 vk) on taas käynyt kahlomassa lumihangessa.

Rexi eli Nikinsaaren Ahkejuoksa
Lola ja Rexi-iskä

Nekku 5 vk. Toinen korva oli jo välillä pystyssä.
Elsa 4 vk

Lola 4 vk
Nekku ja Elsa 4 vk
Ulkoilut aloitettiin pentujen ollessa vajaa 4 vk.





 
4.1.2018 N-pentue täyttää tänään 3 viikkoa. Pennuilla on jo kennelnimet, kutsumanimet ja hyvät kodit odottamassa. Pennut on madotettu ensimmäisen kerran 1,5 viikkoisina ja ensi sunnuntaina madotan ne toisen kerran. Ehdin madottaa 4 kertaa ennen luovutuksia.
"Tahtoo pooois!!!"

K.Neilikka eli Elsa jää tänne Tornioon. Sijoitusnarttu.

K.Nietos eli Lola muuttaa Poriin.


K. Nekku eli Nekku muuttaa Ouluun.


1.1.2018 Vuodenvaihde sujui rattoisasti niin koirilla kuin meillä muillakin. Piitu ja Malla eivät perustaneet raketeista mitään. Puolen yön aikaan makoilivat ja leikkivät pihalla, ihan kuin olisivat olleet kuuroja ja sokeita, vaikka meidän taajamassa raketteja ammuttiin aikalailla. Itse ammuimme muutaman padan. Malla ei olisi millään halunut olla silloin sisällä. Se jouduttiin kantamaan sisälle, sillä emme ottaneet riskiä, että se menisi liian lähelle raketteja tms.
Tilda kävi myös ulkona pissalla ja juoksentelemassa rakettien paukkuessa, mutta aina isomman paukun jälkeen se halusi sisälle ja kävi heti tarkistamassa pennut. Huolehtivainen emo se kyllä on.

Kasvateista kukaan ei pelännyt tai mennyt paniikkiin raketeista. Pari koiraa haukkui raketeille, muut suhtautivat EVVK-tyyliin. Hieno homma. Toivotaan, että pysyisi jatkossakin tällaisena.