V-pentue
Karvakatraan Neilikka ja Maijuntuvan Emil-Hegle
Yhdistelmä jalostustietokannassa (KLIKKAA)
Miksi juuri tämä yhdistelmä?
Elsa on sijoituskoirani. Sen suku on minulle tuttu, etenkin emän puolelta. Elsan sukurasitteet addisonin, epilepsian, kilpirauhasen vajaatoiminnan, cushingin osalta ovat erittäin pienet. Elsan luusto on tutkittu hyväksi (lonkat A/A indeksi 117, kyynärät 0/0, polvet 0/0). Elsan toisessa silmässä oli RD varjostuma (gRD), mutta se ei ole jalostuksen este. Geenitestien mukaan Elsa on DM- ja prcd-PRA kantaja, pompenin osalta se on terve. Luonteeltaan Elsa on vilkas, iloinen, sosiaalinen ja tosi nöyrä ja kiltti. Sillä on viettejä paimennukseen. Elsa on ulkonäöllisesti kaunis ja sen rakenne miellyttää minua. Ei liioiteltu. Liikkeet ovat kevyet ja nopeat.
Elsan sulhon etsinnässä katsoin aluksi DM-statuksen, lonkat ja suvun matadorit. Sitten siirryin tarkempiin yksityiskohtiin.
Sulhoksi valikoitui Ylitorniolla elävä Vili eli Maijuntuvan Emil-Hegle. Vilin DM- ja PRA-statukset ovat terveet. Sen lonkat ovat A/A ja indeksi 109, kyynärät 0/0. Vilin silmät on kahdesti tutkittu terveiksi. Luonteeltaan Vili on Elsaa rauhallisempi ja jämäkämpi. Vili ei siedä toisten urosten rähinää ja provosoituu siitä. Vili sai viimeisimmästä näyttelystä hylätyn, kun viereisen kehän irti päässyt uros sai sen kiihdyksiin. Vilin taustalta löytyy poropaimenena toimiva isä ja muitakin paimennusvietin omaavia koiria. Vili itse on kunnostautunut jopa lintumetsällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti